*

Politiikan hiekkalaatikolla - ajatuksia Lepakkoluolan uumenista

Opelta meni hermot - yliopistojen karua arkea

Jatkuvasti mediaan putkahtaa kirjoituksia, joissa kritisoidaan yliopistojen ongelmallista arkea. Kukaan ei kuitenkaan uskalla tulla julki omalla nimellään, vaan huonoista työoloista kärsivät piiloutuvat nimimerkkien taakse, koska pelkäävät oman työnsä ja toimeentulonsa puolesta. Saksassa asuvaa suomalaista vapaata toimittajaa sosiaalisessa mediassa seuraten on oppinut siihen, että asioista, joista ei saa puhua, pitää huutaa vieläkin kovemmin.

Riemurasia opetti tänään, miten helppo on vetää huumoria asioista, joista ei tiedetä pintaa syvemmälle. Sitä paljon parjattua yliopistojen karua arkea saa itsekin elää päivittäin. Alla lyhyt kommentointini kysymykseen, jossa pyydettiin kertomaan, millaiset työolosuhteet yliopiston tutkijoilla ja opettajilla todella on. Asiat eivät koskaan muutu paremmiksi, jos niitä ei rohjeta avoimesti käsitellä. Nyt käsitellään.

--

No lyhyesti siten, että yliopiston työsuhteet ovat sitä, että olet tuntisopparilla projektitutkijana, projekteja ei kuitenkaan ole olemassa mihin töitä tehdä. Työsoppareita ketjutetaan yksi toisensa perään, onkohan itsellä nyt menossa jo kuudes kahden vuoden sisään? Paria kuukautta pahimmillaan kerrallaan. Tähän päälle pitäisi opettaa, kuitenkaan ei ole työsopimusta olemassa, johon opetustunnit kirjata. Opetusresurssit on vedetty niin minimiin, että sillä ei laadukkaaseen opetukseen mitenkään pääse, pl. ehkä vetämällä edellisten opettajien kalvosulkeita vuodelta keppijakirves. Omaa vapaa-aikaa joutuu käyttämään vaikka miten. Vaasassakin osa oikeasti lahjakkaista tutkijoista viettää työpäiväänsä siten, että kiinnittelee ilmoitustauluja seinille tai kopioi proffiensa papereita.

Uusi rahoitusmalli on aivan perseestä. Nytkin pitäisi juosta hulluna kilpaa rahan ja uusien projektien perässä muiden korkeakoulujen kanssa kun sitä taas on jaossa, tähän ei kuitenkaan ole allokoitu minkäänlaista budjettia vaan hirveä kirjoitustyö täytyy tehdä vapaa-ajalla jos mielii vähänkään laadukkaisiin hakemuksiin ja niiden läpimenoon ja sitä kautta jatkoa työsopimuksille. Kaiken päälle haasteena ovat vielä hyvinvointiyhteiskunnan kasvattamat opiskelijat, joilta puuttuu se perisuomalainen työmoraali ja joille kaikki pitäisi tehdä valmiiksi kuin Manulle illallinen.

--

Jos korkeakoulut elävät epävarmuudessa, yhtä kaaosta on myös koko koulutusjärjestelmämme. Vaasassa kasvatus- ja opetuslautakunta suorastaan järkyttyi menneenä keskiviikkona, miten syvällä kaupungin talous todella ui, ks. vapeopla 3.9.2014 §55 "varhaiskasvatus- ja perusopetuslautakunnan talousarvio vuodelle 2015". Yksimielisesti nostimme seinän pystyyn, Vaasan arvot punnitaan nyt kaupunginhallituksessa ja kaupunginvaltuustossa.

Lisää järkytystä loppuviikkoon toivat kuulopuheet opetusarjesta maahanmuuttajien kanssa. Opettajien vaatiessa oppilaita pysymään aikataulullisesti muiden mukana opetuksessa vastassa ovat rasistisyytökset ja meno jatkuu entisellään. Pelkkää ja puhdasta resurssien hukkausta. Kädet ristiin, että jo hiljakseen herättäisiin koulujen ruohonjuuritason todellisuuteen, joka on aivan erilaista kuin herrojen kabinetissa.

 

 

..ja miksi tätä kuitenkin jaksaa? Siksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän KoivistoRaija kuva
Koivisto-Rasmussen Raija

Mielenkiintoinen kirjoitus. Uusi rahoitusmallikin ajaa tiedettä enemmän ja enemmän siihen suuntaan, että yhteiskunnan aidon kestävän kehittymisen eteen tehtävän tutkimuksen sijaan palvellaan yritysten ja rahatalouden tarkoitusperiä.

Toimituksen poiminnat