Politiikan hiekkalaatikolla - ajatuksia Lepakkoluolan uumenista

Onnea, Oulu!

Rätikkäläntieltä kotisatamaan ja kohti porilaista jazztunnelmaa. Kaksi päivää iloa, onnea ja suuria tunteita. Hetkiä, jotka jättivät jälkensä. Se auringonlaskun sininen lumous, kun meri ja taivas ovat kuin yhtä. Tyyni ulappa, jossa airot seisahtuvat ja aallot lipovat rantahiekkaa. Vierellä hehkuvat kuumat hiilet, pehmeä santa, ihoa koskettava illan jo niin syksyinen viileys. Mieli halajaa takaisin.

SuomiAreena tarjosi viikonloppuun kesäkuumaa poliittista keskustelua, Siwan kulman salonkikelvottomat kylänmiehet vieläkin kuumempaa. Arjen suurimmat sympatiat ovat silti Oulussa, jossa maata murretaan pala palalta. Strategiaan sidottu brutaali yritystappo vei jalat alta suomalaisilta perheiltä. Porin Kulttuuritalon mieleen iskostuneiden taianomaisten seinien sanoin, yhteiskunta on perseestä. 

With one chip left you can still succeed, kuiskasit. Tulvivan veden teknologiaveturi tarvitsee nyt työtä. Työtä, jota ei voi viedä meiltä pois. Vapaavuori ampui alas Sipilän soten jo kättelyssä, mutta SuomiAreenan ilmastopaneelissa puolueet yksimielisesti hymistelivät Suomen kestävän energiatalouden puolesta. Vaikka pohjoisessa ei paista, on heräämistä syytä tapahtua muallakin kuin Isomäen teoksissa.

Vaasan Kemiran poispotkituille puurrettiin tulevaksi syksyksi kasaan uusi uusenerginen putkitutkinto. Tutkimusalustana toimiva Haapaniemen taajaman urbaani energiakylä tiivistää akateemista ja ammatillista osaamista ja elvyttää kipeästi kaivattua yhteisöllisyyttä. Fossiilinen lobbaus on karua, mutta työllistävissä yhdyskunnissa voi piillä Oulunkin tulevaisuus. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat